Olen miettinyt hiilareita paljon. Miksi ei kukaan liiku vapaaehtoisesti. Ensimmäinen ostos ajokortin jälkeen on auto. Passivoiko ravinto? Kaikki mitä ihmiset nykyään ostavat kaupasta, näyttää sisältävän vain kauheita määriä sokeria ja tärkkelystä. Valmisruoka on ansa. Puolivalmiste on ansa. Pikaruoka... NIIIN ansa! Hiilaria maustettuna mm. matriumglutamaatilla. Lihaa epämääräisessä lisäaine"marinadissa". Tehotuotettua lihaa. Väkisin kasvatettua vehnää. Käsiteltyä ja höystettyä. Mukavan pehmeää, miltei valmiiksi pureskeltua. Ihanan valmista ja helppoa, että jää aikaa muuhunkin kuin ruuanlaittoon. Joka päivä.

Niin... mihin vitun muuhun?!! Aikaa perheen kanssa? Pelejä ja leikkejä? Mummon kanssa pyöräretki? Lumenluontia? Lähdetään sieneen? Ei me niitä oikeesti tehdä. Pari jumppaa viikossa, tai sit se iänikuinen kävelylenkki sen naapurin kanssa... "ei ehditty ku kerran tällä viikolla". Omakotitaloalueen ympäri max. 2km. Ku ei millään ehdi enempää täl viikolla. On se niin rankkaa se spinningkin, että on ihan jumissa lihakset seuraavana päivänä! Oikeesti... Käsi ylös hän, joka on viimekesänä poiminut mustikoita 10 litraa, luonut oman pihansa lumesta koko pitkän talven, leikkinyt yli kouluikäisen jälkikasvunsa/kummilapsensa kanssa ulkona edes viikoittain, käynyt papan kanssa haravoimassa lehtiä tai edes kävellyt/juossut yli 365km vuoden aikana (km/ pv tai 7/vko). Helvetti. Oikeasti maataan vaan sohvalla. "Ostettiin just uus TV/ kanavapaketti/ vietetään aikaa vaan kotona/ mä haluan levätä kun työpäivä oli niin raskas" jne. Jepjep. Koira etupihalle pissalle, ja takas katsomaan kaikkia ihania sarjoja, sarjoja anorektisistä ja neuroottisita malleista, ja kamalia läskejä puheltamassa epätoivoisesti luuserisarjoissa läskiä pakoon. Sarjoja, sarjoja, sarjoja. Mitä jos ihan oikeasti eläisi välillä?!! Ei... Sohva on THE paikka, mätetään kupuun sipsiä, jädeä, popparia. Päivälliseksi meni pasta-annos (väh. 20g/100g hiilaria) ja aamupala korvautu pullalla ja dieettilimulla (pulla 48g hiilaria, 3dl sokerilimua 33g hiilaria). Kevytlimulla siksi, että siinä ei oo sokeria. "Täytyy vähän noita linjoja vahtia". Halpaa, helppoa, ja niiiiin ihanan MAKEAA itsepetosta. Ihanaa kun kaikki on vaan niin helvetin makeaa!!! SAATANA!! AAAAAARRRGH!!!!

Miksi sitten pitäisi olla VHH? Siis vähimmät mahdolliset hiilarit? Koska koko elämäntapa pitäisi laatia uudelleen. Tehdä "elämän konsepti" niinkuin jossain firmassa tekevät... Näe vähän enemmän vaivaa, panosta piirun verran enemmän. Haasta itsesi. Oikea muutos on herääminen ajattelemaan itse!! Ei mennä siitä missä aita on matalin. Ei mennä mihinkään vanhanmalliseen Atkinsin DIEETTIIN, vaan tehdään ravinto-opillisia ahaa-elämyksiä. Vaihdetaan leipä pähkinöihin ja marjoihin, perunoiden sijaan kasa höyrytettyjä vihanneksia ja vuohenjuustoa, ja otetaan päälle vettä tai oikeaa tilamaitoa- käsittelemätöntä ja niiiiin hyvää! (kyllä, kannattaa käydä katselemassa mm. kauppahalleista!)

Ruuan eteen on pakko nähdä vähän enemmän vaivaa kun marketissa valmista vaan kärryyn lappaessa. Kuin itsestään oppii täysin uudella tavalla arvostamaan ateriaa ja sen alkuperää, jonka lautaselleen saa näkemällä vaivaa. Lihanpala oli eläinlapsesta kasvanut aikuinen, kasvin kasvatti ja poimi farmari, kahvi lensi aasikyydin pätteeksi lentokoneella paahtimoon.

Kyllä, alkuun jopa maustaminen on vaikeaa, jos on makuina tottunut vain aromisuolaan ja pippurisekoitukseen, mutta ihana kesä, ihanat yrtit ja monenmoiset tuoreet lähituotetut raaka-aineet suorastaan huutavat kokeilemaan. Tuore kala ja tilli. Tuoreet tomaatit ja basilika. Sipuli varsineen, voi, persilja. Korvasienet  ja luomukerma... Aloita parista perusmausteesta, ja ruuan kruunuksi tuoreyrttisilppua. Pussipastaa herkullisempaa saa aivan varmasti vähän "epäonnistuneemmistakin" virityksistä!! Makuaistin opettamiseen uuteen makuun lapsella menee se noin 10 maistokertaa, aikuisella se putoaa puoleen tai jopa kertaan. Kokeile itse. Erotat parin maistokerran jälkeen jo monta yrttiä ja raaka-ainetta. Opit erottamaan tehotuotetun luomusta jo haistamalla. Herätät uinuvat aistit ja uteliaisuuden uusin makuihin. Sellaiseen on turvallista jäädä koukkuun;)

 

Silti.. miksi todellakaan nähdä noin paljon vaivaa, kun helpommallakin "pärjää"? Seliseli. Kaikki eivät ole urheilijoita, terveys on "ihan kunnossa" ja pillereitä saa lääkäriltä kaikkin vaivoihin, on varaa ottaa päiväunet kun iltapäivällä väsyttää aina, vihannekset maksaa niin hemmetisti... Miksi siis vaivautua?? Voi hyvä yksinkertaisuus!! Siksi, että ylenpaltiset hiilihydraatit aiheuttavat elintasosairauksia, ja minusta aivan järkyttävää henkistä lamaantumista. Kaikki valkoinen on pahasta, paitsi tofu ja kananmuna!! Pohjolassa valkoinen kuolema on ollut ennen talvi- lumi ja pakkanen- nyt se on salettiin sokeri ja vehnäjauho. Halpaa, kavalaa ja silti, ah, niin ihanan makeaa... Oma tarinani on tyypillinen hiilariholistin yritys irtautua addiktiostaan. Katsoin totuutta silmiin. Tiedosta juttu joka menee väärin. Pyri muuttumaan. Seurauksena kaikkea vieroitusoireista masennukseen. Kyllä, ymmärrän narkkareita ja alkoholisteja ja salatupakoitsijoita vallan hyvin. Joka päivä on taistelu ja addiktiota herättäviä kiusauksia täynnä. Pulla vai banaani (hiilarit 1/3 banaanissa + muutakin kuin ravinteetonta vehnäjauhoa ja sokeria), limu vai vesi, maustamaton jugurtti vai helppo "makujugurtti"... Pieni lusikallinen sokeria kahviin on vain 2g hiilaria, toisaalta senkin voisi juoda maidon kanssa.

www.fineli.fi

Valintoja, valintoja, valintoja. Synkkää paatosta, harvempi jaksoi varmaan tätäkään loppuun asti lukea ;)!! (kerrot jos jaksoit!!) En usko että maailma muuttuu yhdessä yössä, mutta voin vannoa, että kroppasi kiittää jokaisesta väliin jätetystä hiilarihumalasta. Puristille 12g päivässä on elämäntapa, minulle sokerimarsulle 50g jo todellinen voitto. Kompuroidaan, kaadutaan, skarpataan...

Karpataan ;)